SJRT ry:n mestaruuskisat 19.8.2012
Koesuorituksen arvostelu
jäljestämishalukkuus 5
jäljestämisvarmuus 12
työskentelyn etenevyys 9
lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämismiskyky 13
käyttäytyminen kaadolla 3
yleisvaikutus 5

pisteet 47/50
palkinto AVO 1

Koeselostus
Hyvin ohjattu matkaan. Kentsu aloittaa reipasta vauhtia ja etenee enimmäkseen maavainulla. Koko jälki mennään hyvin tarkasti. Kentsu näyttää ohjaajalle pari tuoretta hirven jälkeä ja jatkaa matkaa ripeästi. 1. kulma hyvin merkaten reilulla rengastuksella, 2. kulma samoin pienemmällä silmukalla. 3. osuudella Kentsu varoittaa meitä karhun näköisestä juurakosta, mutta jatkaa matkaa hetken emmittyään. Kaadolle suoraan ja nuuhkii sen tarkasti. Erinomainen jäljestys.
tuomari: Kari Muje

 

SJRT ry:n mestaruuskisat 12.9.2010
Tuomari: Hannu Palonen
Jäljestämishalukkuus 4
Jäljestämisvarmuus 6
Työskentelyn etenevyys 6
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky 11
Käyttäytyminen kaadolla 3
Yleisvaikutelma 3
Laukauksen sieto hyväksytty
Palkinto AVO 2, pisteet 33

Koeselostus: Epäröiden liikkeelle. Heti alkumatkasta paluujäljelle, hukka. Metsäpolulle tultaessa pidettiin lakisäänteinen tauko, siitä lähdettäessä jäljestys paranee kokoajan loppua kohden tultaessa. Ensimmäinen kulma oikaisten, toinen tarkastettiin. Kaatokäytös hyväksytty.

Ohjaajan mietteitä kokeesta: Viikko ennen koetta oli luonnetestistä saatu laukauksen siedosta hieman yllättäen tulos laukaisualtis ja viikko vierähtikin laukauksensietotestiä jännittäessä. Se kuitenkin läpäistiin vaikka Kentsu vähän stressasi laukauksen jälkeen. Jäljelle mentäessä Kentsu oli selvästi haluton yhteistyöhön kanssani, ei ollenkaan innokas jäljestäjä kuten yleensä. Kentsun kääntyessä paluujäljelle kysyin tuomarilta pitäisikö koira kutsua takaisin. Tuomarin neuvoi, että jotkut kutsuu koiraa muutamien metrien jälkeen, ettei opi jäljestämään paluusuuntaan. Niinpä käskin koiran takaisin. Mielestäni Kentsu halusi päästä autolle ja hukka on pieni paha verrattuna siihen, että Kentsu oppisi halutessaan keskeyttämään jäljestyksen. Samoin metsäpolulla Kentsu mielestäni testasi minua pääsisikö metsästä venkoilemalla pois. Sitä pohtiessaan taisi tulla tulokseen, että Mari ei anna periksi, joten nopeiten päästään pois jälkeä ajamalla. Sitten meno olikin tuttua innostunutta Kentsua.
En tiedä protestoiko koira minulle pitkää odotusta yksin autossa, ampumisen pauketta vaiko vain uuteen tilanteeseen tuomista, mutta oma itsensä se ei ollut, kuten ei ollut luonnetestissäkään. Kentsulle odottaminen ei todellakaan ole koskaan ollut helppoa, vaan into sammuu ja yhteistyöhalu katoaa. Yksinjäämistään Kentsu protestoi usein mököttämällä, liekö nytkin mököttänyt.
Nyt jätetäänkin ainakin joksikin aikaa uudet harrastukset ja toivotaan, että lokakuun agilitykisoissa Kentsu olisi oma innokas itsensä.